Mmh, lihonut. Minä siis.
Ihan jumalaton läskiahdistus menossa. Oksettavaa, et oon päästäny itteni taas tähä kuosiin. Syömiset vituillaan jälleen taas.
Oon luvannu ittelleni ja monille muille kaikenlaista. Mikään, ei sitten yhtään mikään oo onnistunu. Mä jostain syystä feilaan aina, oli asia mikä vaan. Must on tosi säälittävää et oon tällänen, miten te hyvät ihmiset jaksatte lukee tällästä ikuista feilaamista? I don't get it.
Mut en mä valita, on ihanaa et mul on lukijoita näinki paljon, oon siit todella ilonen.
Välil must vaa tuntuu, et ei mul mitää ongelmii oo, yritän olla vaa jotai mitä en oo. Äh, en tajuu itteeni: syöminen on mulle ongelma, siis ei se, että laitan sitä ruokaa suuhun, kyllä se multa luonnistuu, paremminki ku hyvin. Vaan et miks ruokailu aiheuttaa mus näin paljo ristiriitasii tunteita? Miks ei voi vaa olla helppoo. Syö sillon ku on nälkä, ja terveellisesti tietty. Mut ei, ei ja ei.
Näin se ei ikinä oo menny. Vittu, tää elämä on niin päin sitä itteensä.
Miten onnistunki tekee täst näin vaikeeta?
En millää jaksais, en sit ollenkaa.
Anybody feelin same?
love, Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti